Talous vai politiikka?

Kreikan kriisiä kuvaillaan poliittiseksi. Varmaan näin onkin: talouden ongelmat ovat johtaneet kreikkalaiset kadulle osoittamaan mieltään sitä vastaan, että ovat vuosikausia äänestäneet väärin. Vallassa on ollut parin suvun poliitikkojuntta, joka on on pönkittänyt valtaansa jakamalla taloudellisia virkoja ja taloudellisia etuja tukijoilleen. Vuosia jatkuneet väärinkäytökset on pidetty piilossa väärentämällä tilastoja.

Se, että kriisi on poliittinen, ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Kreikassa vaikuttavat edelleen taloudelliset lainalaisuudet. Tämä asia näyttää tyystin unohtuneen niiltä omilta poliitikoiltamme, jotka mainostavat tänään tehtyä Kreikan toista tukipakettia suurena voittona.

Esimerkiksi eduskunnan suuren valiokunnan jäsen Kimmo Sasi totesi päivän aamutelevision lähetyksessä, että paketilla on luotu nyt Kreikalle selviytymisen mahdollisuus. Tämä tosin edellyttää, että Kreikan hallitus ja piakkoin pidettävien vaalien jälkeen valittava uusi hallitus pitävät kiinni tukipaketin ehtojen noudattamisesta.

Yksikään talouspolitiikkaa tunteva ei voisi päästää suustaan näin ristiriitaista kommenttia. Kreikalle asetetut tukipaketin ehdot kun merkitsevät, että Kreikan on kaikilla olennaisilla talouden sektoreilla säästettävä ja leikattava tavalla, joka tuhoaa taloudellisen kasvun edellytykset ja suistaa talouden syvenevään kuihtumisen kierteeseen.

Jo Kreikan ensimmäinen epäonnistunut tukipaketti osoitti, että tukieuroista huolimatta talous ei nouse tolpilleen, jos siltä viedään kasvun edellytykset.

Politiikan paradoksaalisuus…

On käsittämätöntä miten Sasi ja muut markkinataloutta ihannoivat porvarit ovat yhtäkkiä voineet ryhtyä saarnaamaan sen puolesta, että hallituksen poliittisilla toimilla voidaan pelastaa jonkun maan talous. Valitettavasti talouskasvu voi syntyä vain taloudellisin toimin, ihmisten työpanosta ja yrittäjien toimeliaisuutta lisäämällä.

Kreikan hallitus ei poliittisesti eikä muutoinkaan voi uusia työpaikkoja luoda. Päinvastoin tukipaketin ehtona se pakotettiin irtisanomaan 150 000 julkisen alan työntekijää, jotta heidänkin palkoistaan säästyneet eurot voitaisiin ohjata Kreikalle avokätisesti velkarahaa jakaneiden saksalaisten ja ranskalaisten pankkien luottotappioiden torjumiseen.

Kreikan hallituksen mahdollisuudet toimia toisin eli taloutta elvyttävästi on leikattu pois tukipaketissa asetettujen ehtojen myötä ja eikä sillä ole muitakaan innovatiivisia keinoja enää käytössään. Ei edes tilastojen kaunistelun mahdollisuutta.

…vaiko poliitikkojen

Tuskinpa talouspolitiikan perusteet täysin tuntemattomia kansanedustajillemme ovat, vaikka heiltä alan syvällisempi tuntemus puuttuukin. Poliitikon on vain pakko sanoa se, mitä hänen poliittinen asemansa vaatii. Sen mukaan, onko oma puolue hallituksessa, joka on jakamassa Kreikalle tukea, vai oppositiossa, joka on vastaan. Poliitikkojen naaman ilmeistä ja muusta eleen kielestä voi kuitenkin lukea, mitä heidän päässään oikeasti liikkuu.

Poliitikko voi esimerkiksi sanoa, että emmehän me voi lopettaa Kreikan tukemista, koska se merkitsisi selän kääntämistä Kreikan kansalle, heidän jättämistään ilman palkkaa ja muuta toimeentulon mahdollisuutta. Näinhän Kimmo Sasi aamutelkkarissa totesi. Tuskinpa hän voi olla täysin tietämätön siitä, että ne ehdot, joita Kreikka-paketille asetetaan, merkitsevät juuri tätä suurelle osalle kreikkalaisista. Ei vain niille 150 000 poispotkitulle julkisen alan työntekijälle, vaan myös monelle muulle.

Totta kai poliitikko on tietoinen siitä, että Kreikan apupaketeilla ei pelasteta kreikkalaisia vaan ulkomaisia pankkeja ja muita sijoittajia. Ja tämä pelastustoimi on pakko tehdä, jotta nyt vähän yskivä markkinataloutemme pääsee taas toimimaan: tuottamaan voittoja niille, joilla ennestään on.

Lähtölaskenta alkanut

Kreikalle ei enää ole paljoa tehtävissä. Lähtölaskenta eurosta on jo alkanut. Taloushistoria osoittaa, että kreikkalaisessa jamassa oleva maa ei voi selviytyä ilman tuntuvaa devalvaatiota. Tämän totesi kilpailevan kanavan aamutelevisiolähetyksessä tänä aamuna myös Helsingin Yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen.

Devalvaatio puolestaan edellyttää omaa valuuttaa, yhteisvaluutta euro ei tätä mahdollisuutta Kreikalle suo. Epäselvää on enää, miten nopeasti lähtölaskenta etenee. Veikkaanpa, että viimeistään Kreikan parlamenttivaalit laukaisevat raketin liikkeelle, ellei Ateenan kaduilla paukahda jo sitä ennen.

Poliitikolla on varmaan selitys mietittynä tämänkin varalle. Todennäköiseltä tuntuu, että syyt löytyvät ennemmin politiikan kuin talouden puolelta.

Kreikan kriisi on siis poliittinen, ei taloudellinen. M.o.t.